Tmmst oli nähnyt Inglourious Basterdsin. Kommentoin sitä kuitenkin tänne. Kävin katsomassa sen eilen halpislipulla, kun pelkäsin sen olevan huono.
Se oli hyvä, ja täten QT saa anteeksi Kill Billin ja Death Proofin, jotka olivat kyllä viihdyttäviä mutta pelkkiä yhteen liimattuja palasia.
Tässä oli (ehkä) jotain ajateltavaakin, ja se oli silti viihdyttävä. Olen nyt käyttänyt osan työpäivästä arvostelujen lukemiseen, ja hämmästyttävän moni ei ole tajunnut elokuvaa (siis samalla lailla kuin minä) yhtään, ja silti ylistänyt.
Pelottavaa joissain kommenteissa on, että leffa on ihan oikeasti katsottu katarttisena veriorgiana, jossa natsit (tai siis ainakin saksalaiset) saavat vihdoinkin kunnolla pataan kuten kuuluu ja se on siistiä.
Ei pelottavaa, mutta outoa oli se, että jotkut kommentit valittivat elokuvan 'hyvisten' moraalittomuudesta. Mutta sehän oli koko jutun tarkoitus? Mielestäni ainakin.
Suomalaisille usein venäläinen, amerikkalaisille saksalainen/kommari/islamisti, venäläisille saksalainen Staliningradissa, natsille juutalainen, kommarille kapitalisti/kansan vihollinen (joka voi siis olla kuka tahansa tarpeen mukaan) ja kapitalistille kommari. Kuka se onkaan, hän on yksi niistä. Ja ne ovat aina ja pelkästään pahoja ja niitä saa rankaista ilman omantunnontuskia. Me vastaan ne vastaan approval-seeking outgroup violation.
Mutta sitten meillä onkin elokuva, jonka ainoa sympaattinen ja miellyttävä hahmo on se natsi-Landa. Hyvikset ja pahikset ovat melkein kaikki yhtä oksettavia hirviöitä. Hyvikset olivat lähinnä epäinhimillisiä tappokoneita, saksalaiset taas joko sarjakuvanatseja tai ihmisiä.
Pidin myös aika halvasta elokuvaväkivallan kommentoinnista elokuvaväkivallan keinoin. Onneksi Samuel L. Jackson ei selostanut sitä: "Tuossa ne natsit katsoo väkivaltaa ja nauraa. Nyt niitä natseja ammutaan ja sinä nautit. Olet aika lailla kuin nuo natsit itsekin! Motherfucker" Jouduin myös melkein paniikkiin kun elokuvan teatterissa valkokangas alkoi palaa.
Vielä lisäpisteitä antiälykkö-Tarantinon päätöksestä käyttää (lähinnä) vieraita kieliä elokuvassa. Lievää vittuilua oli se, että paras dialogi oli saksaksi.
Jostain syystä väkivalta ei ollut minulle katarttista, ainoastaan ahdistavaa. Vielä niin, että 'hyvisten' toimet ahdistivat paljon enemmän ja tuntuivat vääriltä.
Oli se myös tyylikäs, täynnä pieniä yksityiskohtia (kuten Landan Sherlock Holmes-tyylinen meerschaum-vuorattu kalebassipiippu) ja muuta elokuvatriviaa, jota en pahemmin tunne. Pidin elokuvasta.
--
Muuten minun pitäisi ehkä lopettaa talousuutisten lukeminen. Nyt pelkään rakennemuutosta, ilmastonmuutosta, liikakansoitusta, öljyn tuotantohuippua, fosforin tuotantohuippua ja arkipäiväisemmin lamaa ja työttömyyttä, enkä tiedä, miten suojella itseäni ja perhettäni niiltä. Täten näen zombipainajaisia = sehän on metafora ruoan loppumisen tai köyhyydeen aiheuttamiin mellakoihin ja ihmissyöntiin. Lisäksi marraskuu on taas johtanut kauheisiin roskahiilariorgioihin, mistä tunnen syyllisyyttä. Nyt menen halaamaan kissaa ja ehkä syömään leipää, jota työttömyyden varalta leipuriksi uudelleenkouluttautuvat töissä minulle antoivat.
Se oli hyvä, ja täten QT saa anteeksi Kill Billin ja Death Proofin, jotka olivat kyllä viihdyttäviä mutta pelkkiä yhteen liimattuja palasia.
Tässä oli (ehkä) jotain ajateltavaakin, ja se oli silti viihdyttävä. Olen nyt käyttänyt osan työpäivästä arvostelujen lukemiseen, ja hämmästyttävän moni ei ole tajunnut elokuvaa (siis samalla lailla kuin minä) yhtään, ja silti ylistänyt.
Pelottavaa joissain kommenteissa on, että leffa on ihan oikeasti katsottu katarttisena veriorgiana, jossa natsit (tai siis ainakin saksalaiset) saavat vihdoinkin kunnolla pataan kuten kuuluu ja se on siistiä.
Ei pelottavaa, mutta outoa oli se, että jotkut kommentit valittivat elokuvan 'hyvisten' moraalittomuudesta. Mutta sehän oli koko jutun tarkoitus? Mielestäni ainakin.
Suomalaisille usein venäläinen, amerikkalaisille saksalainen/kommari/islamisti, venäläisille saksalainen Staliningradissa, natsille juutalainen, kommarille kapitalisti/kansan vihollinen (joka voi siis olla kuka tahansa tarpeen mukaan) ja kapitalistille kommari. Kuka se onkaan, hän on yksi niistä. Ja ne ovat aina ja pelkästään pahoja ja niitä saa rankaista ilman omantunnontuskia. Me vastaan ne vastaan approval-seeking outgroup violation.
Mutta sitten meillä onkin elokuva, jonka ainoa sympaattinen ja miellyttävä hahmo on se natsi-Landa. Hyvikset ja pahikset ovat melkein kaikki yhtä oksettavia hirviöitä. Hyvikset olivat lähinnä epäinhimillisiä tappokoneita, saksalaiset taas joko sarjakuvanatseja tai ihmisiä.
Pidin myös aika halvasta elokuvaväkivallan kommentoinnista elokuvaväkivallan keinoin. Onneksi Samuel L. Jackson ei selostanut sitä: "Tuossa ne natsit katsoo väkivaltaa ja nauraa. Nyt niitä natseja ammutaan ja sinä nautit. Olet aika lailla kuin nuo natsit itsekin! Motherfucker" Jouduin myös melkein paniikkiin kun elokuvan teatterissa valkokangas alkoi palaa.
Vielä lisäpisteitä antiälykkö-Tarantinon päätöksestä käyttää (lähinnä) vieraita kieliä elokuvassa. Lievää vittuilua oli se, että paras dialogi oli saksaksi.
Jostain syystä väkivalta ei ollut minulle katarttista, ainoastaan ahdistavaa. Vielä niin, että 'hyvisten' toimet ahdistivat paljon enemmän ja tuntuivat vääriltä.
Oli se myös tyylikäs, täynnä pieniä yksityiskohtia (kuten Landan Sherlock Holmes-tyylinen meerschaum-vuorattu kalebassipiippu) ja muuta elokuvatriviaa, jota en pahemmin tunne. Pidin elokuvasta.
--
Muuten minun pitäisi ehkä lopettaa talousuutisten lukeminen. Nyt pelkään rakennemuutosta, ilmastonmuutosta, liikakansoitusta, öljyn tuotantohuippua, fosforin tuotantohuippua ja arkipäiväisemmin lamaa ja työttömyyttä, enkä tiedä, miten suojella itseäni ja perhettäni niiltä. Täten näen zombipainajaisia = sehän on metafora ruoan loppumisen tai köyhyydeen aiheuttamiin mellakoihin ja ihmissyöntiin. Lisäksi marraskuu on taas johtanut kauheisiin roskahiilariorgioihin, mistä tunnen syyllisyyttä. Nyt menen halaamaan kissaa ja ehkä syömään leipää, jota työttömyyden varalta leipuriksi uudelleenkouluttautuvat töissä minulle antoivat.
Leave a comment
